25.11.2014

Ilosta syntynyt,
paljolla siunattu.
Mikä vaarassa houkuttaa,
mikä on omaa valintaa, mikä huonoa onnea, entä vääjäämätöntä?

Tumman seinän läpi on vaikea nähdä
peilikuvaa tai vaaraa, hellää kättä tai kauhua.

Koska kello soi? Kuka sitä soittaa ja kuulenko sen. Pääsenkö läpi?
Otan aikaa,
katson tarkkaan.
Lepään hetkessä,
keskityn.

Olen yksin tällä matkalla ja sitten joskus
se ei enää pelota minua,
tai pelko ei enää voita minua

ja pöytään on katettu juuri minulle paikka.

10.11.2014

Olet päästänyt onnen valloilleen.
Se väräjää, värisee, väriä varisee,
se sykkii hurmaavaa kaaosta ja sen keskellä
sinä lepäät.
Piirrät rajasi valolla,
luvallasi saa
valon yli astua lapsi

Mitä väriä sinä olet,
no omaa väriäsi,
uutta väriä,
ja mitä sinä kuiskaat,
äiti,
sinä kuiskaat äiti ja sinä olet
äiti
syökset valoa lapseen ja luotat elämään
se ei ole sinun käsissäsi
mikään ei ole sinun käsissäsi mutta kaikki
käsiesi lävitse kulkee

Ken luoksesi punaisena tulee,
hän punaisena saa lähteä,
mutta pieni lyhty kädessään.

10.11.2014

Kuinka monta runoa on kirjoitettu
syksyn riisumista puista?

Mutta kun pisarat kimmeltävät
ohuiden oksien haaroissa,
on paju kuin suuri hermosoluja puskeva
äiti
ja kaste impulsseja
reaktioita
ajatuksia
aineita
keskushermostoon ja kohde-elimiin
tiputtelevat runoa

29.10.2014

Säätiedotus (sinne päin, tunteella)

Koko päivän luvassa navakkaa tuulta vasemmalta,
naakat pyörivät viimassa raakkuen.
Haisee lähinnä pakokaasu mutta taivas on
herkän värinen
posket rusottavat niin kuin nuorella tytöllä joka
nojaa tuuleen polkiessaan.
Pilvet ovat vaeltavia arpia, viime talven haavoja vain.

Älä lähde liikenteeseen pikkuautolla
yksi äiti on tänään jo ajanut rekkaa päin.

18.10.2014

Nämä liekehtivät löytöretkeilijät
Niin avoinna kaikelle eivätkä silti usko
löytämäänsä
palaavat aina uudestaan lähteelle.

Usko jo, olet aurinko!

Joskus aarre todella on
juuri niin itsestäänselvä kuin miltä se
käsissäsi näyttää,
kimaltelee.

18.10.2014

Kaunista arkea on kun
nöyrä kuuntelija sulkee
kädet omiinsa hoitaviin.

18.10.2014

Missä kohtaavat
valo ja vesi,
koskettavat toisiaan ikiaikaiset,

entä mitä maan kamara halkoo?

Tulen yli olemme lentäneet ja valossa
kohtaamme jälleen.