25.11.2014

Ilosta syntynyt,
paljolla siunattu.
Mikä vaarassa houkuttaa,
mikä on omaa valintaa, mikä huonoa onnea, entä vääjäämätöntä?

Tumman seinän läpi on vaikea nähdä
peilikuvaa tai vaaraa, hellää kättä tai kauhua.

Koska kello soi? Kuka sitä soittaa ja kuulenko sen. Pääsenkö läpi?
Otan aikaa,
katson tarkkaan.
Lepään hetkessä,
keskityn.

Olen yksin tällä matkalla ja sitten joskus
se ei enää pelota minua,
tai pelko ei enää voita minua

ja pöytään on katettu juuri minulle paikka.

10.11.2014

Olet päästänyt onnen valloilleen.
Se väräjää, värisee, väriä varisee,
se sykkii hurmaavaa kaaosta ja sen keskellä
sinä lepäät.
Piirrät rajasi valolla,
luvallasi saa
valon yli astua lapsi

Mitä väriä sinä olet,
no omaa väriäsi,
uutta väriä,
ja mitä sinä kuiskaat,
äiti,
sinä kuiskaat äiti ja sinä olet
äiti
syökset valoa lapseen ja luotat elämään
se ei ole sinun käsissäsi
mikään ei ole sinun käsissäsi mutta kaikki
käsiesi lävitse kulkee

Ken luoksesi punaisena tulee,
hän punaisena saa lähteä,
mutta pieni lyhty kädessään.

10.11.2014

Kuinka monta runoa on kirjoitettu
syksyn riisumista puista?

Mutta kun pisarat kimmeltävät
ohuiden oksien haaroissa,
on paju kuin suuri hermosoluja puskeva
äiti
ja kaste impulsseja
reaktioita
ajatuksia
aineita
keskushermostoon ja kohde-elimiin
tiputtelevat runoa