lauantai 30. kesäkuuta 2012

30.06.2012

Vilma-Aurora Vilhelmiina,
hännättä keikkuva ilopylly
ja sen pelastanut nainen,
joka kiertää käsivartensa
nukkuvan koiran ympärille
suojelevasti,
hymyilee kun katsoo koiran unta.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

29.06.2012

Vihaan suuria kaupunkeja,
vihaan ihmishädän keskittymiä
ja sitä että Itäkeskuksessa
jonkun rakastama työntää
pyörätuolinsa junan eteen
ja sitä paniikin ja pelon kahahdusta mikä
ihmisistä pääsee

Miksi te haluatte asua täällä?

torstai 28. kesäkuuta 2012

28.06.2012

(lapsena)

Ketunleipää
kielellä
vannomme keijujen valan,
vaaleanpunaisten verhon takana
muoviponien mansikkainen tuoksu
ole sinä prinsessa minä voin olla
prinssi
lehtiroskiksessa taskulampun kanssa

ja se miltä tuntuu lyödä paljas varvas piha-asvalttiin
kun laukataan keppihevosilla.

pakastinarkun hohka kun kaivetaan
villevallatonpuikkoja
banaanin ja kaakaon tuoksu
vieras kellonraksutus
eikä kiirettä

kirjevihko postiluukussa

maja
kioski
kerho
bändi

työkaluvajan kuuma katto paljaiden säärien alla,

liukupaanasta kerätyn hiekan maku.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

27.06.2012

Metsänrajan ylitse
kesän pysäyttämään
piilopaikkaan varjojen
hiljaiseen värinään,
neulasmaton pehmeä
haiku, lapsen
jalan kaiku,
majan viileään
hyssyyn viet.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

26.06.2012

Istua raiteiden reunalla
pudotuksen reunalla
eikä pelätä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

25.06.2012

Valuvia päiviä.
Muiston kujertava
kuuma hengitys
reidellä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

24.06.2012

Laivan nimi on Suojelija.
Lokit huutavat kristallia --
kirkasta valkoista yötä
ja taivaan kupolin laakeutta
likaisten siipien alla.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

23.06.2012

Lempeän kitkerä ajatus:
miten kilpaa toivomme toistemme
muuttuneen.
Valehtelen välinpitämättömyyden
ääneeni,
luon illuusion toisenlaisesta
minästä
sinun suojaksesi.
Ettei sinun enää tarvitse
ajatella minua,
esitän ja toivon
etten pian enää tarvitse
sinun ajatuksiasi.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

22.06.2012

Nostokurki lämmittelee kesäyön värisevässä ilmassa,
riiputtaa päätään raukeasti ja huokaa
metalliset kyljet hellinä
joen pintaa pitkin tanssivalle
saksofonin laululle.

torstai 21. kesäkuuta 2012

21.06.2012

Päivä on pitkä eikä tästä enää veny
en halua kirjoittaa
haluan nukkua
nukkua nukkua nukkua

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

20.06.2012

Kesällä ja jouten
aika pysähtyy,
en muista mikä päivä on,
eikä rahaakaan kyllä ole

Kissa sylissäni
rakastaa minua
vaikka emme ennen ole tavanneet
minäkin rakastan kissaa

Miten yhtenä hetkenä voi olla niin
helppoa
rakastaa ja sitten päästää irti
kumpikaan ei juuri jää muistelemaan
vaikka on nuoltu kättä ja hierottu
korvantaustaa

tiistai 19. kesäkuuta 2012

19.06.2012

Yön kieltä ovat lintujen laulut
räkäiset huudot laiturinpielessä
yksinäinen skeittaaja
rullaamassa tyhjää katua
etsimässä Pelastajaa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

18.06.2012

Tänään luin runon,
joka saa minut kirjoittamaan,
vaikka käteni aukeavat tyhjinä
edessänne
kahmikaa ilmaa,
ilmakin on runoa
sydänkin lyö runoa.

------

Lukekaa jorinoideni sijaan tämä. Vapisin.

The Nutritionist
Andrea Gibson

The nutritionist said I should eat root vegetables
Said if I could get down 13 turnips a day
I would be grounded, rooted.
Said my head would not keep flying away to where the darkness is
The psychic told me my heart carries too much weight
Said for 20 dollars she’d tell me what to do
I handed her the twenty, she said “stop worrying darling, you will find a good man soon.”
The first psychotherapist said I should spend 3 hours a day sitting in a dark closet with my eyes closed, with my ears plugged
I tried once but couldn’t stop thinking about how gay it was to be sitting in the closet
The yogi told me to stretch everything but truth, said focus on the outbreaths,
Said everyone finds happiness when they can care more about what they can give than what they get
The pharmacist said klonopin, lamictil, lithium, Xanax
The doctor said an antipsychotic might help me forget what the trauma said
The trauma said don’t write this poem
Nobody wants to hear you cry about the grief inside your bones
My bones said “Tyler Clementi dove into the Hudson River convinced he was entirely alone.”
My bones said “write the poem.”
The lamplight. Considering the river bed. To the chandelier of your fate hanging by a thread.
To everyday you could not get out of bed.
To the bulls eye of your wrist
To anyone who has ever wanted to die.
I have been told, sometimes, the most healing thing to do-
Is remind ourselves over and over and over
Other people feel this too
The tomorrow that is coming, gone
And it has not gotten better
When you are half finished writing that letter to your mother that says “I swear to God I tried”
But when I thought I hit bottom, it started hitting back
There is no bruise like the bruise of loneliness kicks into your spine
So let me tell you I know there are days it looks like the whole world is dancing in the streets when you break down like the doors of the looted buildings
You are not alone and wondering who will be convicted of the crime of insisting you keep loading your grief into the chamber of your shame
You are not weak just because your heart feels so heavy
I have never met a heavy heart that wasn’t a phone booth with a red cape inside
Some people will never understand the kind of superpower it takes for some people to just walk outside
Some days I know my smile looks like the gutter of a falling house
But my hands are always holding tight to the ripchord of believing
A life can be rich like the soil
Can make food of decay
Can turn wound into highway
Pick me up in a truck with that bumper sticker that says “it is no measure of good health to be well adjusted to a sick society”
I have never trusted anyone with the pulled back bow of my spine the way I trusted ones who come undone at the throat
Screaming for their pulses to find the fight to pound
Four nights before Tyler Clementi jumped from the George Washington bridge I was sitting in a hotel room in my own town
Calculating exactly what I had to swallow to keep a bottle of sleeping pills down
What I know about living is the pain is never just ours
Every time I hurt I know the wound is an echo
So I keep a listening to the moment the grief becomes a window
When I can see what I couldn’t see before,
through the glass of my most battered dream, I watched a dandelion lose its mind in the wind
and when it did, it scattered a thousand seeds.
So the next time I tell you how easily I come out of my skin, don’t try to put me back in
just say here we are together at the window aching for it to all get better
but knowing as bad as it hurts our hearts, made of only just skin, knowing there is a chance the worst day might still be coming
let me say right now for the record, I’m still gonna be here
asking this world to dance, even if it keeps stepping on my holy feet
you- you stay here with me, okay?
You stay here with me.
Raising your bright against the bitter dark
Your bright longing
Your brilliant fists of loss
if the only thing we have to gain in staying is each other,
my god that’s plenty
my god that’s enough
my god that is so so much for the light to give
each of us at each other’s backs whispering over and over and over
“Live”
“Live”
“Live”

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

17.06.2012

Huoneiston kaikki karmit
ovat puuta
ja parvekkeelta avautuu näkymä jonkin
kaupungin
yli
taivas on aina aamuyön hento
olutpullot saavat jäädä pöytään
ovi saa jäädä auki
ystävät lattialla sekalaisesesti
kietoutuneina

lauantai 16. kesäkuuta 2012

16.06.2012

Kesäyön sade ja tuoksut
ruusu ja pihka
rumpujen ääni torilla
nuoret notkeat notkuvat
elossa
on kesäkuu
on kesäkuu

perjantai 15. kesäkuuta 2012

15.08.2012

Tuli puhetta hulluudesta.
Meidän perheessä jokaista täysjärkistä kohden
on kaksi hullua.
Minua pelottaa mennä bussiin ja torille,
syön liikaa ja vaivun
syvään syvään siniseen liian helposti
Emme vastaa puhelimeen
heitämme kaikki tavarat pois säännöllisin väliajoin
teippaamma tietokoneesta kamera-aukon piiloon

ettei meitä nähtäisi

rikotaan ihoa
että jotain pääsisi ulos kun emme
uskalla sanoa
ei

torstai 14. kesäkuuta 2012

14.06.2012

Kerjään kuoliniskua.
Haluan uuttaa teistä
negatiivisuutta
haluan että pieksette minut
sanoillanne,
jotta voin vihdoin repiä
silkkikuoren auki ja
pudota kuivuneena

luuli itseään perhoseksi
meidän muiden lailla

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

13.06.2012

Pieni moottorivene ja
edessä aukeneva
ukkosenharmaa meri
aaltojen piikeistä nousee
horisontin peittävä
alus
jättiläinen
jonka läpi minun on mentävä
uskottava sen olevan
tie,
ei este.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

12.06.2012

Puuterinsinisen sävyt yötaivaalla
Missä kaikki nuo linnut nukkuvat?
Lentävät viiden hanhen tähtikuviota
laajenee supistuu laajenee
siivet ilmaa vasten
haukkovat
h-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h-h-hh
Tupakka palaa kynän muotoisena,
on aika palata kirjainten luo

--

Pahoitteluni, runokooma iski jälleen. Pari runoa tulee tuohon alle, mutta jää taas pieni aukko kyllä, ei vain ole ollut runo-olo. Nyt onneksi taas on.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

05.06.2012

Sinä et ole minun
toinen puolikkaani,

etkä sinä.
Ketään teistä, joita olen rakastanut
joille olen antanut itseni
sokeana
eikä kukaan teistä antanut
kaikkeanne takaisin.

Eikä se haittaa, sillä
me kaikki etsimme vielä
valoamme täällä.

5.6.2012

Kivi kuin kiiltävä norpan pää.
Järvivesi huljuttaa kiveä uneen ja minua
tarinaan sanaan transsiin.

Tämä on ensimmäinen kerta kun
yöpyisin pimeässä metsässä.

Joskus unet naamioituvat
näyiksi,
toisinaan näyt uniksi.

5.6.2012

Vieras kaupunki vailla rajoja.
Katse hakee kaunista ja
tavanomaista,
tekee kadunkulmista jo omiaan.

Tuo voisi olla minun kahvilani,
tuo minun puistonpenkkini.
Ja tuolla
tuolla kävisin hammaslääkärissä.

Sunnuntaisin kävelisin koirien kanssa
järven ympäri.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

01.06.2012

Lapsuuden metsän yllä pilvet on
leikattu
tasaisiksi.
Suuri tikari on
pysäyttänyt maiseman
unille,
joissa etsin aina bussia.
Maksan matkan postimerkeillä.