29.12.2014

Silloin kun olin sinusta onnellinen,

kun maljassani läikehti valo ja nyrpistin sinulle
tunsin sinun silmissäsi minun arvon

Revittyä kudosta
joulupöydässä,
maljassa illuusio jostakin hetkeksi
saavutetusta rauhasta,
vakuuttavat naamiot kasvojen yllä keskustelemme riehakkaasti

Välipäivinä kaikuu malja
lohduttoman tyhjä

17.12.2014

Lumienkelit laskeutuvat pimeään maahan,
hetken valo sydäntä heijaa.

2.12.2014

Älä muuta virka,
lahjoja vain valoille
pienen maailmasi.

1.12.2014

Alkaa nyt sydänlangoissa säästämään,
sen tietää miten siinä käy.

Otetaan valtimoyhteys taivaaseen ja enkelit paniikissa
ryntäilevät ympäriinsä
ämpärit käsissään
siivet veressä.

25.11.2014

Ilosta syntynyt,
paljolla siunattu.
Mikä vaarassa houkuttaa,
mikä on omaa valintaa, mikä huonoa onnea, entä vääjäämätöntä?

Tumman seinän läpi on vaikea nähdä
peilikuvaa tai vaaraa, hellää kättä tai kauhua.

Koska kello soi? Kuka sitä soittaa ja kuulenko sen. Pääsenkö läpi?
Otan aikaa,
katson tarkkaan.
Lepään hetkessä,
keskityn.

Olen yksin tällä matkalla ja sitten joskus
se ei enää pelota minua,
tai pelko ei enää voita minua

ja pöytään on katettu juuri minulle paikka.

10.11.2014

Olet päästänyt onnen valloilleen.
Se väräjää, värisee, väriä varisee,
se sykkii hurmaavaa kaaosta ja sen keskellä
sinä lepäät.
Piirrät rajasi valolla,
luvallasi saa
valon yli astua lapsi

Mitä väriä sinä olet,
no omaa väriäsi,
uutta väriä,
ja mitä sinä kuiskaat,
äiti,
sinä kuiskaat äiti ja sinä olet
äiti
syökset valoa lapseen ja luotat elämään
se ei ole sinun käsissäsi
mikään ei ole sinun käsissäsi mutta kaikki
käsiesi lävitse kulkee

Ken luoksesi punaisena tulee,
hän punaisena saa lähteä,
mutta pieni lyhty kädessään.

10.11.2014

Kuinka monta runoa on kirjoitettu
syksyn riisumista puista?

Mutta kun pisarat kimmeltävät
ohuiden oksien haaroissa,
on paju kuin suuri hermosoluja puskeva
äiti
ja kaste impulsseja
reaktioita
ajatuksia
aineita
keskushermostoon ja kohde-elimiin
tiputtelevat runoa

29.10.2014

Säätiedotus (sinne päin, tunteella)

Koko päivän luvassa navakkaa tuulta vasemmalta,
naakat pyörivät viimassa raakkuen.
Haisee lähinnä pakokaasu mutta taivas on
herkän värinen
posket rusottavat niin kuin nuorella tytöllä joka
nojaa tuuleen polkiessaan.
Pilvet ovat vaeltavia arpia, viime talven haavoja vain.

Älä lähde liikenteeseen pikkuautolla
yksi äiti on tänään jo ajanut rekkaa päin.

18.10.2014

Nämä liekehtivät löytöretkeilijät
Niin avoinna kaikelle eivätkä silti usko
löytämäänsä
palaavat aina uudestaan lähteelle.

Usko jo, olet aurinko!

Joskus aarre todella on
juuri niin itsestäänselvä kuin miltä se
käsissäsi näyttää,
kimaltelee.

18.10.2014

Kaunista arkea on kun
nöyrä kuuntelija sulkee
kädet omiinsa hoitaviin.

18.10.2014

Missä kohtaavat
valo ja vesi,
koskettavat toisiaan ikiaikaiset,

entä mitä maan kamara halkoo?

Tulen yli olemme lentäneet ja valossa
kohtaamme jälleen.

18.10.2014

Taloni veden alla
täällä on helppo hengittää,
täällä minä voin hengittää.

Nousen uudelle rannalle vettä tippuvana,
noruen.

18.10.2014

Me suuret suojelijat,
emme Sinua suuremmat

Olet kiinni, olet suojassa

Alhaalla kohdataan,
alhaalla kuunnellaan,
sivusta suojataan.

Sinä istut portaalla ylimmällä,
me emme
ole sinua kantaneet.

Kumarrumme palvelukseenne.

18.10.2014

Sinä lepatat mutta
mukavasti,
olet mukavasti levoton

kylmää ilmaa jolta minä suojaudun ja jota kohti
sinä kurkotat kernaasti
vedät keuhkosi täyteen kiitollisena

Miltä sinusta tuntuu?
Minä palelen mutta olen
rauhallinen sinusta
rauhan oma,
rauhassa.

18.10.2014

Puhu unelmistasi rakkaudella,
Ojenna ne läpi
sydämen oven,

siellä odotetaan.

15.10.2014

Asetetaan kaiken harmaan eteen pehmeä peitto.
Saat turvallista valoa ja pisaroita minun
ilosta.
Sinä kasvat levossakin,
lepää rauhassa,
vartioin untasi tässä.

1.10.2014

En pysty kävelemään,
kävelen.

Olen valmis olemaan perillä,
olen perillä.

Käännynkö takaisin,
kuinka kauas takaisin tahdon palata?
Pysähdynkö vain hetkeksi,
jatkanko eteenpäin?

10.9.2014

Katso, miten minä kasvan


vedän aurinkolasit silmille, pipon päähän ja
painan tallan pohjaan


Tunne, miten minun kädet ovat vakaat


minä uskallan nyt alkaa oppia
miten ollaan lähellä,
miten katsotaan, kuunnellaan ja kohdataan
ihminen


Kuule, miten minä nauran


koska tiedän, että aurinko palaa aina,
niin kuin minun hymyni, lämmittämään
tätä meidän
polkuamme monenkirjavan neulasen peittämää


Tiedä, mitä sinä olet


sydämeni ilossa vaalittu ja
minun tarinassani oleellinen.


Kutsun sinua:
otetaan pari tanssiaskelta,
kohotetaan malja
tälle juhlalle,
tälle matkallemme hauraalle ja kallisarvoiselle.

3.8.2014

Minun isäni on aurinkomerkiltään leijona,
mutta kyllä leijona on väärä eläin isää
edustamaan. Kaikki se isolla harjalla
rehvastelu ja savannilla makoilu, ei,
ei se kuulosta isältä.
Minun isäni on suomalainen karhu,
kontio,
nauraa enemmän kuin karjuu.
Isän halaus on maailman turvallisin
halaus.
Aamuisin isä nousee kuin talviunilta, joka
kerta. Isän karhunäänet: haukotussarja,
yskäisy, selän kraappiminen,
kahvinkeittimen naksahdus.
Minä ihailen tätä isäkarhua monesta
syystä ja minä rakastan sitä kaikessa
määrätietoisuudessaan ja miten se kunnioittaa toisia ja
meitä,
perhettään ikuisesti suojeleva tallustaja,
aina valmiina hunajajahtiin ja
karhunleikkiin. Tosikot älkää vaivautuko.

19.2.2014

Miten laulu voi särkeä ja
koota jälleen.

3.1.2014

Lautasellinen lohikeittoa tuntuu
Maailmanlopulta,

kirkkain silmin valehteleminen
ei tunnu miltään.

2.1.2014

Minulle suositellaan psykiatrista
osastohoitoa.
Mistä tietää kuuluvansa hullujenhuoneelle?
Siitä, kun sitä suositellaan ja minä
kieltäydyn.

1.1.2014

Toinen vuosi runoa.
Vuosi runoille, joita en haluaisi kirjoittaa.