27.08.2012

Vihainen koira parkuu jäniksen
perään
luen sosiaalipolitiikan
historiasta
kannan kirjoja
torneittain kotiin

odotan, että joku
sanoo jotakin.

26.08.2012

Kirjoitan kuiluista ja tikapuista ja
haluaisin vain
istua turvapiirissäni.
Kaivan verta nenästäni,

asetun eteesi kuin haava ja haluan
että

25.08.2012

Nauraa vihaisena osoitellen
on helpompaa kuin
surra
ymmärtää omaa itseään

24.08.2012

Anna armon tulla.
Anna arven näkyä,
auringon polttaa kalpea kuvasi
valkoisella valollaan.

23.08.2012

Kaapista ulos
tuleminen
ei ole pelottavaa,
se on ihanaa,
joka kerta perhoset vatsassa
olet valinnut tunnustuksen kohteesi
huolella,
on joka kerta suunnaton
helpotus
kertoa oletuksen olevan väärä.

22.08.2012

Tulee pimeät illat,
joina valonkin kuvittelen valehtelevan.
Valo sanoo minulle:
anna pimeälle nimi,
kutsu sitä nimeltä ja
ota sitä kädestä kiinni.
Minä en ymmärrä pimeää ja minä
pelkään pimeää,
mutta minä annan sille nimen,
minä kutsun sitä nimeltä ja
otan sitä kädestä kiinni.

16.08.2012

Empiä ovella hetki ja
siunata kuitenkin jokainen aamu,
soittaa sitten taas sama laulu ja
illalla silittää koiran korvia.

15.06.2012

Piirtoheitin särisee
silmiin vihloo
särkee kuopat särinää täyteen
Voitan silti kilpailun
ihastutan
luovuudellani
Oksennan heti kun pääsen
kotiin

14.06.2012

Alan venyttää vokaaleja,
latoa lautasen täyteen salaattia
Muutun.
Alan sanoa nyt en kyllä
en taida jaksaa,
ei kiitos,
en halua, älä nyt loukkaanu
Täällä on lääniä
kasvaa rajoihinsa kiinni

13.08.2012

Lähiössä jokainen nurmikko on leikattu samaan mittaan,
viivottimella vedettyjen pihojen
rajojen sisällä
ruohonleikkurimiehet,
jossain haukkuu koira,

ei muuta.

Uudet talot pönöttävät siloisilla nurmillaan
neliskanttisina ja hohtavina,
kaihtimet kiinni --
tekisi melkein mieli laulaa
ääntä maisemaan.
Kuusiaidan takana lapsi hyppii
aidatulla trampoliinilla äänettömästi,
pieni käsi nousee ja laskee
kuin räpiköivä lintu.

12.08.2012

Teemme koirien kanssa aamuisesta
leikkihetkestä uuden rutiinin.
Isokorvainen mönkii lattialla revityn karvaraadon kanssa
tulehtuneet hampaat irvessä ja
Vihainen koira inisee tyynyllä sateenkaariluu suussa.
On kahvia,
on yökyläilijä ja
kuivumassa pyykkiä.
Talon edessä kaksi penkillistä mummoja
kaikki elämä täällä on vanhaa ja rauhallista.

11.08.2012

Periferia
lauantai-iltana.
Kaikkialla on hiljaista kuin
elokuvan alkukohtauksessa,
mutta ilmassa väräjää
 lämpeävien saunojen ja
vastaleikatun nurmen varovainen tuoksu.

10.08.2012

Vihainen koira muuttaa sisään,
vinkuu hississä ja ovella ja ei suostu kävelemään
rappukäytävän liukkaalla lattialla.
Huokaisen ja yritän lohduttaa vihaista koiraa,
kyllä sinä kotiudut,
vakuutan itselleni,
kyllä tästä vielä jotain tulee.

09.08.2012

Ensimmäinen aamukahvi uudessa kaupungissa,
ensimmäinen pitkä aamukävely Isokorvaisen kanssa.
Ilmassa tuoksuu ja tuntuu syksy!

08.08.2012

Kun muutan,
teen kotini aina valmiiksi heti.
En ymmärrä ihmisiä,
jotka voivat muuttaa tavarat jätesäkeissä sikin sokin
heittää ne suurin piirtein paikoilleen ja asettua taloksi,
olla rauhassa kaaoksessaan.
Minun pitää tuumata jokaisen
pienen koriste-esineen paikka
heti
miettiä taulujen paikat ja asettaa hajuvesipullot oikeille
kohdilleen.
Kun kaikki on valmista,
kestää vielä pitkään että uusi koti tuntuu
kodilta,
vielä pitkään arastelen astioiden kolistelua ja koirien ääntelyä,
pelkään häiritseväni niitä,
jotka oikeasti asuvat täällä

07.08.2012

Pumpulipilvi ja pilvilammas
taivaansininen reikä pilvessä;
kaikki kutkuttaa ja pelottaa
eikä minusta enää tunnu että
minulla olisi paljon ystäviä.
Harsin ohuella neulalla
pieniä pistoja uuteen kankaaseen.
Se saa olla silkkiä,
taivas saa olla laventelia ja
keittiö kylmänroosa.
En tiedä vielä,
miten tässä kaikessa
käy.

06.08.2012

Hiki helmeää selässä.
Kannan jälleen kotiani,
jatkoaika lapsuudelle on lopultakin ohi.

05.08.2012

Kuinka väärässä voimme olla toisistamme,
uskoa tulkintaamme rakkaasta,
vaikka rakkauden pitäisi olla jo varoituskolmio:
huomio! et pysty ajattelemaan selkeästi,
etkä ole löytänyt sielunkumppaniasi.

04.08.2012

En haluaisi enää kirjoittaa yhtään tyhjänpäiväistä sanaa,
haluan kävellä samaa polkua Kilven ja Valan ja Huovin ja kaikkien
ihailemieni runoilijoiden kanssa,
olla yhdenvertainen,
en mikään turha harrastelija
kuudensadan kilometrin matkalla
kohti rakasta, väsynyttä kotikaupunkia.
Matkan lopulla paniikki herää,
välitilassa ei saa enää olla,
runot muuttuvat taas osaksi pelottavaa
aikuista arkea
Kuuntelen äänirunokirjaa ja kiroan jokaista kuolematonta
sanarykelmää,
joka minun olisi pitänyt kirjoittaa ensin.

03.08.2012

Tuulenpuuskat koivikossa kuulostavat
samalta kuin meren aallot tervehtiessään
rantaa
Huomaan inhoavani kaupunkeja,
moottoriteitä,
puukenkien kopinaa joenrannan kävelytiellä
Hiljaisuudessa minua määrittävä
välitilassa olemisen tunne
on rehellisempi,
enkä koe tarvetta huijata teistä ketään.

02.08.2012

Hevonen seuraa minua,
hyrisen onnesta ja työnnän
eläimen suuhun porkkananpätkiä.
Hevosen kanssa olen loputtoman läsnä,
maisema pysyy paikallaan ja olen turvassa,
pehmeä niin sametinpehmeä turpa kättä vasten
löpsöttävä huuli.
Kiitos.

01.08.2012

Järven syli on kylmä ja kevyt
vesikirput hyppivät tieltäni kun
kävelen hitaasti sisään.
Vesi viiltää reisiä,
sulaa elämää jäisessä pikarissaan.
Illalla lämmitämme saunan
oikein
hitaasti.
Liekki lyö peltiä,
avataan juomat ja naureskellaan
suomalaisuutta,
kansalaisääniä, ihmetellään
koivunlehtien iholle jättämää
hellivää limaa.
Makkara narisee uuninluukulla kepissään,
seisomme alasti pehmeässä kesäsateessa,
äiti ja minä.