sunnuntai 15. marraskuuta 2015

15.11.2015

I

Minä olen semmoinen nautiskelija
että panen saunan tulet heti aamusta
kankkusillani loimutan tikkupullaa ennen kelloseitsemää
enkä petaa sänkyä - tarvitsen sen sijan,
aion talviunille

II

Sinut synnytetään kokonaisena ihmisenä,
siitä ajan kanssa alat mennä rikki.
Kallo umpeutuu mutta päiväkodissa et saakaan
tikkujäätelöä    sottapytty
ja pissaat päiväunilla sänkyyn.

K-kirjaimesi on niin ruma että opettaja nauraa
etkä kuperkeikkaa osaa tehdä et etu- et takaperin. Silpata.
Kyllä muut lapset osaavat tehdä kiepin
pujottaa  langan ompelukoneeseen
kertotaulun.

Noin viisitoistavuotiaana alat järjestelmällisesti rikkoa
viimeisiä ehjiä osiasi
valat suotuisampaan muottiin
menet rippileirille ja kieltäydyt syömästä Jumalan leipää.

Sinut synnytetään ihan hyvänä,
kauhea korjaaminen kahdeksantoistakesäisessä.



III

Pöly leviää tästä hitaasti kaikkiin suuntiin.
Mikrokuituliinassa on kahdeksan pyyhkimispintaa,
vessaa pestessä ei koskaan käännetä kämmentä päin.
Äidin siivouskärryissä on erityinen työkalu purukumin
poistamiselle pulpettien alapinnoilta
                      se on minun hommiani

Tupakkahuoneessa sankka savu ja yskivä nauru,
koulutalon loputtomat kerrokset ja varastot --
aina kun jotain voi vähän varastaa, varastan,
hiukan kosteusvoidetta
            allergialääkkeitä
            pikkuleipiä taukohuoneesta.

Suurin haaveeni oli tulla yhtä hyväksi siivoojaksi kuin äiti.

tiistai 10. marraskuuta 2015

10.11.2015

Sinä olet yhä tässä tarinassa.

Tässä on puutarha.
Olen rakentanut puutarhan.
Sinä olet mennyt tästä läpi,
maahan on varissut lehtiä.

Olen rakentanut puutarhan ihmisistä,
arjesta kattiloista
tarinoista ruokamyrkytyksistä kivipaaseista
eläimistä joilla on naamiot, en voi tietää kuka on varis
kuka lapsi, kuka on vielä täällä kuka jo mennyt

men nu:

Sinä olet mennyt tästä läpi
sinä puu tarhasta läpi
sillä maahan on varis sut
vienyt
kellastuvia sulkia jättänyt

varissut ja ketut seikkailevat
katselevat ympärilleen:
jää nyt,
sataa lumimarjoja.

torstai 5. marraskuuta 2015

5.11.2015 Seitalle

I

Huolella valittua punaa huulillani
ihmettelen rannalla että sinä
olet jo mennyt.

Jos uni on meri, meren kukat ahdinvillaa
unohdusta,
on valve kiiltävä kivi valtakunnan pohjassa.

Jos uni on meri niin kuin sinä olet meri,
sinä et katoa koskaan.


II

En näe yhtään vuorta eivätkä meren tuulet kuulu minulle,
minulla on vastatuuli.

En ole yksi niistä naisista jotka huutavat ullakoilla,
olen yksi niistä naisista jotka eivät koskaan huuda.
Olen ullakko.

Pintaan nousee hauras verenpuna ajatus
kunnes meri huuhto pois ajatuksen, valveen.


III

Sinä olet yhä tässä tarinassa.

Metsän reunassa luulin pilvijonoa
vuoriksi. Ehdin jo kiivetä kun hahtuvat
hajosivat toiveiksi.

Katsoin sisäänpäin
näin peilistä sinut, sanoin:
Älä huoli, minä pidän meidät molemmat elossa.