Pumpulipilvi ja pilvilammas
taivaansininen reikä pilvessä;
kaikki kutkuttaa ja pelottaa
eikä minusta enää tunnu että
minulla olisi paljon ystäviä.
Harsin ohuella neulalla
pieniä pistoja uuteen kankaaseen.
Se saa olla silkkiä,
taivas saa olla laventelia ja
keittiö kylmänroosa.
En tiedä vielä,
miten tässä kaikessa
käy.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
tiistai 7. elokuuta 2012
maanantai 6. elokuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
05.08.2012
Kuinka väärässä voimme olla toisistamme,
uskoa tulkintaamme rakkaasta,
vaikka rakkauden pitäisi olla jo varoituskolmio:
huomio! et pysty ajattelemaan selkeästi,
etkä ole löytänyt sielunkumppaniasi.
uskoa tulkintaamme rakkaasta,
vaikka rakkauden pitäisi olla jo varoituskolmio:
huomio! et pysty ajattelemaan selkeästi,
etkä ole löytänyt sielunkumppaniasi.
lauantai 4. elokuuta 2012
04.08.2012
En haluaisi enää kirjoittaa yhtään tyhjänpäiväistä sanaa,
haluan kävellä samaa polkua Kilven ja Valan ja Huovin ja kaikkien
ihailemieni runoilijoiden kanssa,
olla yhdenvertainen,
en mikään turha harrastelija
kuudensadan kilometrin matkalla
kohti rakasta, väsynyttä kotikaupunkia.
Matkan lopulla paniikki herää,
välitilassa ei saa enää olla,
runot muuttuvat taas osaksi pelottavaa
aikuista arkea
Kuuntelen äänirunokirjaa ja kiroan jokaista kuolematonta
sanarykelmää,
joka minun olisi pitänyt kirjoittaa ensin.
haluan kävellä samaa polkua Kilven ja Valan ja Huovin ja kaikkien
ihailemieni runoilijoiden kanssa,
olla yhdenvertainen,
en mikään turha harrastelija
kuudensadan kilometrin matkalla
kohti rakasta, väsynyttä kotikaupunkia.
Matkan lopulla paniikki herää,
välitilassa ei saa enää olla,
runot muuttuvat taas osaksi pelottavaa
aikuista arkea
Kuuntelen äänirunokirjaa ja kiroan jokaista kuolematonta
sanarykelmää,
joka minun olisi pitänyt kirjoittaa ensin.
perjantai 3. elokuuta 2012
03.08.2012
Tuulenpuuskat koivikossa kuulostavat
samalta kuin meren aallot tervehtiessään
rantaa
Huomaan inhoavani kaupunkeja,
moottoriteitä,
puukenkien kopinaa joenrannan kävelytiellä
Hiljaisuudessa minua määrittävä
välitilassa olemisen tunne
on rehellisempi,
enkä koe tarvetta huijata teistä ketään.
samalta kuin meren aallot tervehtiessään
rantaa
Huomaan inhoavani kaupunkeja,
moottoriteitä,
puukenkien kopinaa joenrannan kävelytiellä
Hiljaisuudessa minua määrittävä
välitilassa olemisen tunne
on rehellisempi,
enkä koe tarvetta huijata teistä ketään.
torstai 2. elokuuta 2012
02.08.2012
Hevonen seuraa minua,
hyrisen onnesta ja työnnän
eläimen suuhun porkkananpätkiä.
Hevosen kanssa olen loputtoman läsnä,
maisema pysyy paikallaan ja olen turvassa,
pehmeä niin sametinpehmeä turpa kättä vasten
löpsöttävä huuli.
Kiitos.
hyrisen onnesta ja työnnän
eläimen suuhun porkkananpätkiä.
Hevosen kanssa olen loputtoman läsnä,
maisema pysyy paikallaan ja olen turvassa,
pehmeä niin sametinpehmeä turpa kättä vasten
löpsöttävä huuli.
Kiitos.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
01.08.2012
Järven syli on kylmä ja kevyt
vesikirput hyppivät tieltäni kun
kävelen hitaasti sisään.
Vesi viiltää reisiä,
sulaa elämää jäisessä pikarissaan.
Illalla lämmitämme saunan
oikein
hitaasti.
Liekki lyö peltiä,
avataan juomat ja naureskellaan
suomalaisuutta,
kansalaisääniä, ihmetellään
koivunlehtien iholle jättämää
hellivää limaa.
Makkara narisee uuninluukulla kepissään,
seisomme alasti pehmeässä kesäsateessa,
äiti ja minä.
vesikirput hyppivät tieltäni kun
kävelen hitaasti sisään.
Vesi viiltää reisiä,
sulaa elämää jäisessä pikarissaan.
Illalla lämmitämme saunan
oikein
hitaasti.
Liekki lyö peltiä,
avataan juomat ja naureskellaan
suomalaisuutta,
kansalaisääniä, ihmetellään
koivunlehtien iholle jättämää
hellivää limaa.
Makkara narisee uuninluukulla kepissään,
seisomme alasti pehmeässä kesäsateessa,
äiti ja minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)