Nukkumaan käydessä ajattelen
lumihiuksista tyttöä ja
elohopeapoikaa.
Miten kohtelen heitä huomenna,
miten rohkaisen tyttöä ja
saan pojan ymmärtämään tarpeellisen
määrän rajoja.
Muistan kiittää itseäni
hyvästä työtä,
miten vakavasti otan tekemäni.
Kunpa he muistaisivat minua joskus
lämmöllä.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti