Lapsi riisuu tumppunsa ja rääkyy,
tätikin on väsynyt,
lihaksia, joita lapsella ei edes ole,
kolottaa vietävästi ja
perjantai ja palkkapäivä,
joita lapsella ei myöskään ole,
(kysy lapselta, mikä päivä on keskiviikon jälkeen, niin tiedät, ettei
aikaa
ole)
kutittavat ja minä
lasta poskelta.
Vielä hetki jaksetaan,
ollaan ilman lapasia ja ei huudeta,
katso onko tuo
isin auto jo.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti