Pimeällä pururadalla puristan
ison koiran talutushihnaa ja puhelintani,
mietin hätäpuheluiden mahdollisia
sisältöjä.
Pysähdyn tuijottamaan metsän pimeään saliin,
takaisin voisi katsella kuka vain,
mutta luultavasti vain pelon
sokeat, mustat silmät.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti