30.05.2012

Joukko kesämekkoja tanssii
hippikahvilan edustalla
poskiani kuumottaa kun ahtaudun
koirieni kanssa, vihaisen ja isokorvaisen,
joukon läpi
ilottomana
lenkilläni.
Joukko juhlamekkoja purkautuu
ulos vanhasta koulustani
ja minun tekisi mieli pysähtyä kertomaan
että minäkin haluaisin olla vielä seitsemäntoista ja
kesälomalla
todistus kädessä
arvostella luokkatovereideni
laulutaitoa
Kulmat liian ohuiksi nypittyinä
Liian iso takki päällä väristä
alkukesän värinää

Olla taas niin ehdoton ja nuori

Sitten kävelen vanhan puuystäväni ohitse
puhun sille mielessäni
vuosirenkaista ja muodostan
suullani jo tätä runoa
Vanhaa puuta ihaillaan ja kunnioitetaan,
mitä leveämpi ja kurttuisempi,
sen kauniimpi

En tiedä enää, haluaisinko olla
17 vai puu vai juuri tässä
Lehtien varjot valopitsiä jalkojeni alla
Kuollut harakanpoika ja raakkuva surusaattue polkuni varrella