Paistoimme munkkirinkilöitä,
pyöritimme sokerissa,
ajoimme pakkasessa
Aurajoen yli
Isoäidin luo.
Kuulolaite piippaa,
Isoäiti syö
sokeria varisee syleihin ja
televisio mutisee hiljaa kun hörpätään
kylmää maitoa.
Vanhan munkkikattilan pohja
on vuosista musta,
kansi taivaanturkoosi.
Isoäitiä itkettää kun se kuolee kuulemma pian.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti