Töissä keräsin koko päivän hamahelmiä, nappeja, pikkuautoja, hengitykseni ja hermojeni riekaleita.
Kävelin helvetinpakkasessa jalat hellinä,
bussi meni tietenkin ohi.
Sitten sinun pysäkilläsi
itketti,
muistin kun kuvasin vaaleanpunaista pakkasiltapäivää
ja pientä siltaa
ja kävelimme Prismaan.
Inhosin itseäni niin etten
mitään muuta,
etkä saanut minulta kuin
vähän lämmintä kättä lantiolla.
tänään ei tee mieli kirjoittaa runon muotoa, haluaisin käyttää mieluummin
väkivaltaa konekivääriä viiltää jotain palasiksi.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti