Humahdan kohti,
hetkenä olen neula.
Älä uskalla vetää,
harsin vatsanahkaasi,
kimmahdan.
Tiedä, että jos olisin yksi teistä,
jos olisin valitsija,
magnetisoisin kyllä sinut.
//
Kyllä,
haluaisin kuulla sadun meistä.
Ruokin silmäsi eloon löytämiseni huumalla. Rukoilin taannoin.
Laulat koko matkan etelään,
hiljaa kun palaat
ja vielä kun olet kadottamassa henkesi kylmässä.
Kudon sanoistani siivet viitaksesi,
puhallan rintasi täyteen omaa nimeäni
hiljaista katsettani katso minua vain kun hymyilen
Rakastan sinut ilmaan
//
Olet osa nimeäni, ymmärrätkö?
Yösanoja tosisanoja
Mikä sinun sielusi nimi on – minun on puuta ja sen salaisuuksia
oksani ja lehteni
kaikki elokuiset hedelmäni
vaativat tuulta äänekseen.
Tuuleni tiedäthän
olet veressäni
//
Kun kuu kylvettää yötä
lämmitän käsiesi luita
nostan leukaasi ja
meitä savunväristen pilvien virtaan
Hetken kävelen yksin
en vapaudessani tahdo mahtua ihooni enää.
//
kannan lunta ovemme eteen
maalaan jäätähtiä ikkunoihimme
"he ovat menneet pois talveksi"
hän istuu ihollani
ihon sylissä
sulavin silmin tuijotamme uuninluukun takana kiiltäviä
kuukakkuja
paleltuneet ruumiinosat punoittavat rumasti
hiukset kasvavat kuurasta yhteen
värikkäät teekuppikasat katselevat meitä ja kiiltävät
rakastamme toisiamme hiljaa
//
Oli jotenkin maagista,
jotain mikä on ihmisen silmissä täydellistä.
Auringon lämmittämä talo puusta
– siellä olisi ihanaa porkkanakakkua!
ruskan punaamat vaahterat ja
kultainen lampi.
Bussissa saimme maksaa postimerkeillä ja välillä
piti piiloutua lumihankeen pahoilta
ihmisiltä.
//
Tiistaikylmä.
Kävelit tuiman näköisenä vastaan
tahdoin puristaa lasia
voisin sanoa, että tunnut toisinaan hyvin syleiltävältä
olen varma että se johtuu tästä läheisyydenkaipuusta
– saako radaltaan suistunut tähti koskaan anteeksi?
Seinät tuntuvat paperilta joka pian repeytyy
tiedostamme ihmiseläinten surinan,
mylvinän
mutta erotatko yhtään sanaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti