Sinisen jälkeen
silmäilen auringon värjäämiä seiniä
ja hymyilen.
Välttelen vastaantulijoita,
epäilen heitä kaikista rikoksistani.
Naurattaa
varikset valokylvyssään.
//
Vedän sormeni läpi maan hiuksien
pörrötän ja hyväilen,
painaudun tiukasti ryppyistä multaa vasten,
selkää kutittelee auringon heinä.
Sitten ruumiini
kuin nyrkki kovan puun ympärillä,
vatsan lämmin karhea kaarna
– tässä on rakkaus.
//
Myyräspiraalit,
maan turvonneet suolet
auringon aukirepimässä hunnussa.
Kylvän tyrnimarjoja
ruistaikinaan,
lumen kuumiin koloihin
sopiva uhri
silmäkulmaan asettuneelle
henkeäänhaukkovalle kauhulle.
//
Lapsen aurinkokylvyssä nukkuvat kasvot
ja
asvalttikoneen pölyyn tukehtuva kirsikkapuu
//
Harmaina ja hiljaisina puut kuiskaavat
minulle
käsivarret murtuneina
kaarnansiruja märässä muovisäkissä
lapasettomina seisovat pakkasessa
mustat oksat alastomina
juhlapuvut ovat valahtaneet lattialle
enää yksi jaksaa minulle punastella
vereslihalla se värisee vielä hetken -
pihka on paleltunut pesäksi puun sydämelle.
//
Rusakon revennyt ruumis
sade sen riisui
Metalli on lytistänyt kuonon
katson
se hajoaa
Kuurona sateelle
juoksin pyörässäni
kunnes näin:
luuhäkki mudassa
karvatupsuja
liimattuna märkään asvalttiin
Poljin
ohi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti