Vanhempia runoja III

MATKA (sikermä) Linnut laulavat öisinkin Me tanssimme nojaamme painaudumme katulamppujen alla lähtevän valossa Lehdet rientävät vastaan tiellä kun ensimmäisen kerran lähdet yksin Tärisevät keuhkot pienen käden takana voi pelätä ja silti mennä silti vain mennä // Juna saapuu vielä Ja sitten: kultaisen valon alla sivelemme kalpeat sämpylät voilla istut ihollani ihon sylissä ja kerrot minulle kaikista varpaista joita sinun siniset saappaasi hellästi potkaisivat. Ja minä puristan sinut tulikärpäsen kämmeneni sisään Kannan lunta ovemme eteen suutelen sormieni välistä loistavaa valoa Silloin olet kotona. // Vieras hymyilee ja kertoo tarinansa pitkältä matkaltaan pitkältä tieltään ja sytyttää kenkänsä palamaan Tiedän että odotus on unta maassa jota etsin. Sieltä sinut löydän. // Letitä hiukseni ja lennä sinne missä taivaalla loistavat vain lähtevien valot - vieraiden lakanoiden sähköiseen syleilyyn Kunnes: majakka, maailman naisten mielipuolisten aaltojen pieksemä. Hyväilet tyrskyjen kärkiä ja tunnet meren, minut // Kastan lasiset käteni valossasi "Nähdään helmikuussa." Kimaltelet siinä sydän kädessä Punaisen matkalaukun pyörät soraisella asvaltilla. // Seitsemän joutsenen siivet taivaalla kuin laivat öisin kuin laivat Älä anna minun, sanoit meidän lähteä yhdessä Viidentenä päivänä lähdimme merelle Kuin suuret mehiläiset, suuret purjeet pimeässä Mettä, vettä Laivat öisin ja hän nuolee ahnaasti puutarhan mustia lehtiä