Linnut laulavat öisinkin
Me tanssimme
nojaamme
painaudumme
katulamppujen alla
lähtevän valossa
Lehdet rientävät vastaan tiellä
kun ensimmäisen kerran
lähdet yksin
Tärisevät keuhkot
pienen käden takana voi pelätä
ja silti mennä
silti vain mennä
//
Juna saapuu vielä
Ja sitten: kultaisen valon alla
sivelemme kalpeat sämpylät voilla
istut ihollani
ihon sylissä
ja kerrot minulle
kaikista varpaista
joita sinun siniset saappaasi
hellästi potkaisivat.
Ja minä puristan sinut tulikärpäsen
kämmeneni sisään
Kannan lunta ovemme eteen
suutelen sormieni välistä loistavaa valoa
Silloin olet kotona.
//
Vieras hymyilee
ja kertoo tarinansa pitkältä matkaltaan
pitkältä tieltään
ja sytyttää kenkänsä palamaan
Tiedän että odotus on
unta maassa jota etsin.
Sieltä sinut löydän.
//
Letitä hiukseni ja lennä
sinne missä taivaalla
loistavat vain lähtevien valot -
vieraiden lakanoiden sähköiseen syleilyyn
Kunnes: majakka,
maailman naisten mielipuolisten aaltojen pieksemä.
Hyväilet tyrskyjen kärkiä
ja tunnet meren,
minut
//
Kastan lasiset käteni valossasi
"Nähdään helmikuussa."
Kimaltelet siinä sydän kädessä
Punaisen matkalaukun pyörät soraisella asvaltilla.
//
Seitsemän joutsenen siivet taivaalla
kuin laivat öisin
kuin laivat
Älä anna minun, sanoit
meidän lähteä yhdessä
Viidentenä päivänä lähdimme merelle
Kuin suuret mehiläiset,
suuret purjeet pimeässä
Mettä, vettä
Laivat öisin
ja hän nuolee ahnaasti
puutarhan mustia lehtiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti