Järven syli on kylmä ja kevyt
vesikirput hyppivät tieltäni kun
kävelen hitaasti sisään.
Vesi viiltää reisiä,
sulaa elämää jäisessä pikarissaan.
Illalla lämmitämme saunan
oikein
hitaasti.
Liekki lyö peltiä,
avataan juomat ja naureskellaan
suomalaisuutta,
kansalaisääniä, ihmetellään
koivunlehtien iholle jättämää
hellivää limaa.
Makkara narisee uuninluukulla kepissään,
seisomme alasti pehmeässä kesäsateessa,
äiti ja minä.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti