Lammaslaitumella
Lampaan katse ei ole tyhjä,
vaan erittäin
mietteliäs.
Kuin pehmeä vartalo olisi tässä ja jauhaisi
ruohoa
jauhaisi jauhamasta päästyään,
mutta katse ei ole paikalla.
Huolestuneena lammas miettii
ehkä tulevaa sadetta,
mitä milloin miettiikin.
Hajamielisesti juoksee muutaman askelen kun
karitsa yrittää maidolle.
Astuu kömpelösti kumisaappaan varpaalle,
pyrkii lähemmäs,
ihan kiinni ihmistä,
turpa ihan kiinni niskassani,
On poissaolossaankin hyvin läsnä,
hönkii hellänlämmintä nokkoshengitystään,
sanoo:
olen vähän mietteissäni,
mutta haluan silti olla lähelläsi,
haluan että pitelisit minua ja olisin kanssasi
turvassa.
Suojeletko sinä nyt minua?
Lampaalla on monta katsetta:
on tuo mietteliäs ja poissaoleva,
on päättäväinen pusku- ja pyrkimysilme,
hätääntynyt, paniikinomainen pakenemiskatse.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti