Kosketan ja tervehdin
parikymmentä turpaa ja kuonoa
sametinpehmeitä ja kosteita ja
yhden, joka kirputtaa hiukan hampailla.
Hevosten hännät huiskivat ärtyneesti paarmoja,
lampaat hytkyvät kuumasta,
taivas on puuterinen autere.
Tie lammaslaitumelle --
metsän varjossa kuljemme
lähes äänettömästi
neulasmatolla kohti salaista
onnenlaidunta.
Koira vinkuu heittämään keppiä,
hetken päästä kantaa autuaana suussaan jotakin kökkärettä.
Välillä on hyvä olla
näin kaukana kotoa,
totutella karhunpelkoon ja hyönteisiin,
lampaiden märehtiessä ympärillä
tukat takussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti