Joku ymmärtää aina.
Kun olen eksynyt arkeeni,
kirjoitan arjen sanoja ja unohdan
runoilijani,
vuosien takaa kurottuu käsi,
joka tuntee minun sieluni
sanoista käsin,
on tarpeeksi etäällä ollakseen
oikeasti ulottuvillani.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti