15.12.2012

Joistakin asioista elämässäni on kulunut
18 vuotta,
hämmästyttävää mutta

istuin tänään kahvilla naisen kanssa,
joka on melkein sukua ja siitä on
18 vuotta kun kirmasin kesäpaikalla Uppsalassa
iltaisin tarkistettiin täiden varalta pää
tien varressa oli hevosia

Irenen kaupunkikodissa Haribo-karkkeja
vaahtokylpy veljen kanssa
jäätelöä Isan ja Jessican kanssa isossa talossa
juostiin

Nyt Irene
laskee pienen niin olemattoman kätensä
minun käteni päälle ja puristaa lujasti
Minun käy niin sääliksi
vanhaa lintua, joka
voi hyvin vain kun ei syö mitään
vatsaletkunsa kautta

puhuu kähisten painamalla nappia kurkussaan
haluaisi vielä tulla meiän luoksemme Turkuun

miten joku alunperin niin kaukainen
muistoihminen voi yhtäkkiä tuntua niin läheiseltä ja lämpöiseltä