Tuonelan joella ja tiedän
ettei lanka välillämme katkea,
se on jumalallista taosta.
Lämpöäsi jään vaille,
niin kovasti palelen ilman teitä
virran ylittäneitä.
Surun saan rakkauden pariksi:
sydämeni on täysi.
Ei kuolemalla ja syntymällä ole eroa,
kumpikin on uuden matkan alku ja kummallakin matkalla
minä kuljen sinun vierelläsi tai niin kuin nyt,
kannan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti