Huolella valittua punaa huulillani
ihmettelen rannalla että sinä
olet jo mennyt.
Jos uni on meri, meren kukat ahdinvillaa
unohdusta,
on valve kiiltävä kivi valtakunnan pohjassa.
Jos uni on meri niin kuin sinä olet meri,
sinä et katoa koskaan.
II
En näe yhtään vuorta eivätkä meren tuulet kuulu minulle,
minulla on vastatuuli.
En ole yksi niistä naisista jotka huutavat ullakoilla,
olen yksi niistä naisista jotka eivät koskaan huuda.
Olen ullakko.
Pintaan nousee hauras verenpuna ajatus
kunnes meri huuhto pois ajatuksen, valveen.
III
Sinä olet yhä tässä tarinassa.
Metsän reunassa luulin pilvijonoa
vuoriksi. Ehdin jo kiivetä kun hahtuvat
hajosivat toiveiksi.
Katsoin sisäänpäin
näin peilistä sinut, sanoin:
Älä huoli, minä pidän meidät molemmat elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti