torstai 23. huhtikuuta 2015

23.4.2015

Elämä voi pysähtyä ilman että se loppuu
Minä pidätän hengitystä isän rintaa
vasten kun se
laskee, nousee, laskee, nousee.

Isä oli tässä
ja sitten poissa ja
minussa,
eniten minussa.

Kun pajunkissat kukkivat,
on isällä lupa lähteä
kevään maahan ikuiseen
ja minun lupa surra menetystä vuosien,
menneiden ja käyttämättä jääneiden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti