Elämä voi pysähtyä ilman että se loppuu
Minä pidätän hengitystä isän rintaa
vasten kun se
laskee, nousee, laskee, nousee.
Isä oli tässä
ja sitten poissa ja
minussa,
eniten minussa.
Kun pajunkissat kukkivat,
on isällä lupa lähteä
kevään maahan ikuiseen
ja minun lupa surra menetystä vuosien,
menneiden ja käyttämättä jääneiden.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti