Ilosta syntynyt,
paljolla siunattu.
Mikä vaarassa houkuttaa,
mikä on omaa valintaa, mikä huonoa onnea, entä vääjäämätöntä?
Tumman seinän läpi on vaikea nähdä
peilikuvaa tai vaaraa, hellää kättä tai kauhua.
Koska kello soi? Kuka sitä soittaa ja kuulenko sen. Pääsenkö läpi?
Otan aikaa,
katson tarkkaan.
Lepään hetkessä,
keskityn.
Olen yksin tällä matkalla ja sitten joskus
se ei enää pelota minua,
tai pelko ei enää voita minua
ja pöytään on katettu juuri minulle paikka.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti