Katso, miten minä kasvan
vedän aurinkolasit silmille, pipon päähän ja
painan tallan pohjaan
Tunne, miten minun kädet ovat vakaat
minä uskallan nyt alkaa oppia
miten ollaan lähellä,
miten katsotaan, kuunnellaan ja kohdataan
ihminen
Kuule, miten minä nauran
koska tiedän, että aurinko palaa aina,
niin kuin minun hymyni, lämmittämään
tätä meidän
polkuamme monenkirjavan neulasen peittämää
Tiedä, mitä sinä olet
sydämeni ilossa vaalittu ja
minun tarinassani oleellinen.
Kutsun sinua:
otetaan pari tanssiaskelta,
kohotetaan malja
tälle juhlalle,
tälle matkallemme hauraalle ja kallisarvoiselle.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti