28.01.2012

Kirjoitan arjen runoja,
koska en ole Torshavnissa.
Olen töissä päiväkodissa,
en kalatehtaalla.
Kuljen Aurajoen vartta,
en samoile sumuisilla kukkuloilla --
en voi pudota jyrkänteeltä,
ruumiini ei hajoa merenrannan kivikkoon.
Arki on vaarallista eri tavoilla,
aika on tahmaista ja
laskujenmaksu epävarmaa.
Ei ole kyläyhteisöä,
ei sattumalta löydettyä vohvelikahvilaa.
On Aschan,
josta ei enää saa perunaleivoksia.
On koti,
jossa ei ole parveketta, ei brunsseja,
ei rakastettua.
On nainen,
joka ei samoile,
ei ylläty.
Rakastan, mutta liian hitaasti.