Vaadit ja kiellät samanaikaisesti.
"Anna, anna, anna," huutaa sinun linnunpoikasuusi ja kuihtunut sydänlihas rummuttaa
hitaasti ja epäröiden kylkiluiden häkkiä vasten.
Lasken tarjolle pieniä palasia hedelmää,
kuivattuja,
tuoreita,
"olisiko mädäntyneitä?" kysyt ja minä pyydän anteeksi,
söin ne jo itse
Naurat ahnaasti puutettasi ja minun
häpeääni
turpeaa ja oksennuksen hajuista
Sinä et huoli.
Minä ahmin.
Me kumpikin kuolemme kilpaa.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti