Minun isäni on aurinkomerkiltään leijona,
mutta kyllä leijona on väärä eläin isää
edustamaan. Kaikki se isolla harjalla
rehvastelu ja savannilla makoilu, ei,
ei se kuulosta isältä.
Minun isäni on suomalainen karhu,
kontio,
nauraa enemmän kuin karjuu.
Isän halaus on maailman turvallisin
halaus.
Aamuisin isä nousee kuin talviunilta, joka
kerta. Isän karhunäänet: haukotussarja,
yskäisy, selän kraappiminen,
kahvinkeittimen naksahdus.
Minä ihailen tätä isäkarhua monesta
syystä ja minä rakastan sitä kaikessa
määrätietoisuudessaan ja miten se kunnioittaa toisia ja
meitä,
perhettään ikuisesti suojeleva tallustaja,
aina valmiina hunajajahtiin ja
karhunleikkiin. Tosikot älkää vaivautuko.
Vuosi runoa -projektista lähti liikkeelle jotakin tärkeää vuonna 2012. Nyt runot tulevat ja menevät miten haluavat, minä välillä jonkun helmasta nappaan kiinni ja kirjaan luettavaksenne.
